Puolison suhtautuminen masennukseen

sitrus
Viestit: 2
Liittynyt: Ti Marras 27, 2012 19:44

Puolison suhtautuminen masennukseen

ViestiKirjoittaja sitrus » Ke Marras 28, 2012 17:56

Hei! Kuinka teidän puolisonne tai paremmat puoliskonne ovat suhtautuneet, kun olette saaneet diagnoosin esimerkiksi masennuksesta tai vastaavasta? Itse sain maanantaina masennusdiagnoosin, lääkityksen ja käskyn terapiaan. Kerroin tästä poikaystävälleni, joka ei ole sen jälkeen puhunut minulle sanaakaan. Hän on jostain syystä äärettömän vihainen, enkä ymmärrä miksi!

Myönnän, ettei masennukseni ole välttämättä näkynyt paljoa ulospäin ja hän on varmasti hämmentynyt tilanteesta, mutta pitääkö silti olla nimenomaan vihainen? En ole mielestäni tehnyt mitään väärin hakiessani apua! Tuntuu, että pidän jatkossa tämän kaltaiset asiat omana tietonani, jos reaktio on tällainen..

Tämä vaikutti sellaiselta foorumilta, josta voisin saada ja antaa kaipaamaani tukea sillä aikaa, kun tuo mies selvittää omaa päätään. Onko muilla siis samanlaisia kokemuksia? Vai päinvastaisia?

Sattuma
Viestit: 54
Liittynyt: Su Elo 12, 2012 10:16

Re: Puolison suhtautuminen masennukseen

ViestiKirjoittaja Sattuma » To Marras 29, 2012 14:07

HEI SITRUS

Minä sain diagnoosin ahdistava väsymys ja viiden viikon saikun. Mieheni kielsi kertomasta asiasta kenellekkään - ainakaan julkisesti - hän häpesi että olin "hullu" ja pelkäsi todennäköisesti omaa leimautumistaan. Minä en kuitenkaan hänen neuvojaan noudattanut ja sain ymmärrystä ja tukea sitten kyllä muilta läheisiltäni.

Sinulle antaisin sellaisen neuvon, että PUHU PUHU JA PUHU. Jos vaikenet paraneminen vie pitempään ja toisten tuki on tärkeää. Mutta puhumistakin kannattaa tarkkailla sen verran ettei puhu yhdelle ihmiselle liikaa, koska se tulee taakaksi hänelle vaikka ei sitä myöntäisikään. Tärkeää on myös kertoa ne pienet ilot ja onnistumiset heille joille kertoo pahasta olostaan. Se pieni ilo on myös merkki heille että ole menossa parempaan suuntaan ja he jaksavat olla jatkossakin sinun tukena, olkapäänä ja korvina.

Jos poikaystäväsi ei alku "järkytyksestä" muutu ymmäetäväisemmäksi, asia kannattaa ottaa esille ja puhua asia läpi. Tehdä ratkaisut sitten hänenkanssaan miten jatkossa mennään.

Tässä näin aluksi mitä mieleeni tuli. Voimia sinulle SITRUS - älä jää yksin. Ja vanaha sanonta kirjoittaminen auttaa pitää paikkaansa - kannattaa kokeilla. Kirjittele vaikka kännykkään sanoja, runonpätkiä, lauseita . . . mikä milloinkin on mielenpäällä. Ja jos sinulla on kännykässä kamera, niin kuvaa eteesi tulevia puhuttelevia "kuvia" luonnosta niitä löytyy paljon. Mulla on n.600 "terapiakuvaa" otettuna ja tallennettuna tikulle. Niistä on ollut paljon iloa vuosien varrella.

Voimia jokaiseen päivään Sattumalta

sitrus
Viestit: 2
Liittynyt: Ti Marras 27, 2012 19:44

Re: Puolison suhtautuminen masennukseen

ViestiKirjoittaja sitrus » Pe Marras 30, 2012 17:56

Kiitos tuesta! Lopulta miehen mykkäkoulu murtui ja hän kertoi, että ei ollut oikeastaan edes vihainen vaan hämmentynyt eikä tiennyt miten asiaan pitäisi suhtautua. Lisäksi oli turhautunut, koska en ollut aiemmin kertonut asiasta tai oireilusta. Meillä oli ihan hyvä keskustelu ja toivottavasti tästä lähin hän pysyy tukenani.

Pitääpä kokeilla tuota kirjoittamista. Olen ollut aina tosi huono kirjoittamaan päiväkirjoja jne. mutta ehkäpä runot tai muut pienet tarinanpätkät voisivat olla hyvä - jokainen tyylillään! Kyllä tämä varmasti tästä pienin askelin lähtee paranemaan. Tuntuu, että olen aina ollut jollain asteella masentunut ja nyt ensimmäisen kerran olen hakenut apua ihan itseni takia (enkä muiden painostuksesta tai mieliksi) - mielenkiintoista nähdä miltä maailma alkaa näyttää ilman masennusta sitten joskus! Tsemppiä kaikille samanlaisten asioiden kanssa kamppaileville! <3

Sattuma
Viestit: 54
Liittynyt: Su Elo 12, 2012 10:16

Re: Puolison suhtautuminen masennukseen

ViestiKirjoittaja Sattuma » Ma Joulu 03, 2012 18:18

HEI SITRUS

Helpottavaa kuulla, että miehesi oli vain hämmentynyt eikä vihainen. Keskustelu antoi varmaankin hänelle arvokastatietoa sinusta ja tilanteestasi. Toivon että jaksaisit tästälähin kertoa hänelle sekä hyvät että huonot hetkesi, sillä ne ovat hänelle arvokkaita sanoja. Tiedän, että joskus ei vain jaksa puhua on niin paha olla, mutta kun olo helpottaa niin sitten ainakin kannattaisi kertoa mikäa sai olon tuntumaan paremmalta. Miehesi voi silloin käyttää sitä juttuasinun pirstämiseen ja kannustamiseen kun huomaa sinulla olevan vaikeaa. Näin tuette toinen toisianne matkalla sinun parempaan oloon ja iloisempaan mieleen.

Matka tulee olemaan mutkanen ja polku välillä kapea, muutta jos miehesi pysyy sinun rinnalla ja tukenasi, tulette selviämään - toivon sitä kovasti. Onnea ja ymmärrystä teille molemmille tähän eihelppoon - matkaan.

T:Sattuma

NataLiisa
Viestit: 2
Liittynyt: Ti Touko 21, 2019 18:19

Re: Puolison suhtautuminen masennukseen

ViestiKirjoittaja NataLiisa » Pe Touko 24, 2019 14:50

omalla kohdallani hyvin pitkälle kaikki ystäväni ja paremmat puolisot ovat ymmärtäneet masennusta, koska kaikilla tuntuu olevan nykypäivänä jonkinlainen kokemus siitä - joko omakohtainen tai tutun kautta. sitä täysin ymmärtämättömät ihmiset eivät ole ihan luonnostaan jääneet merkittäväksi osaksi elämääni
Carpe Diem .