Uhriksi heittäytyminen

Christina
Viestit: 43
Liittynyt: Su Loka 17, 2010 19:04
Paikkakunta: Nivala
Viesti:

Uhriksi heittäytyminen

ViestiKirjoittaja Christina » Ti Heinä 10, 2012 21:12

Tajusin tässä eräänä päivänä käyttäytyväni edelleen kuin uhri. Ennen masennusta olin passiivinen ja hiljainen uhri. Nyt pidän puoliani, mutta olen vain muuttunut aggressiiviseksi ja äänekkääksi uhriksi.

Yritin miettiä erääseen tilanteeseen vaihtoehtoista suhtautumista, mutta kaikki ajatukseni muistuttivat lopulta toisiaan. Miten olisi järkevää reagoida, kun epäonnistuu ja saa siitä hyvästä haukut???? Voiko sellaisessa tilanteessa edes olla muuta kuin uhri? Jos ei saa haukkuja, niin aina voi naurahtaa itselleen, mutta en minä halua kuitenkaan ruveta itseäni haukkumaan muiden mukana.

Sattuma
Viestit: 54
Liittynyt: Su Elo 12, 2012 10:16

Re: Uhriksi heittäytyminen

ViestiKirjoittaja Sattuma » Ti Syys 18, 2012 13:57

HEI CRISTINA

Itse kysyn moittijalta mitä olisi pitänyt tehdä toisin / Olisitko pystynyt parempaan / Eikö enää saa epäonnistua ? Siis heitän haasteen johon tietenkin haluan vastauksen. Koska usen juuri ne paihimmin räksyttävät ovat epävarmoja itsestään ja haukkuvat niitä joiden huomaavat epäonnistuneen. Riitelemään ei kannata alkaa, mutta kun rauhallisesti kysyy, voi vastapuolikin huomata reakoineensa liian voimakkaasti tai jopa väärin. Jokainen meistä epäonnistuu joskus ja sitä kautta me opimme uusia asioita ja parantamaan kykyämme tehdä seraavalla kerralla asia paremmin. Koska tiedämmen mitä "virhettä" vältämme ja mihin panostamme.

Jos ei mitään yritä, niin ei mitään myöskään saa <3))

Positiivisesti huomiseen toivoo Sattuma

Christina
Viestit: 43
Liittynyt: Su Loka 17, 2010 19:04
Paikkakunta: Nivala
Viesti:

Re: Uhriksi heittäytyminen

ViestiKirjoittaja Christina » Ma Syys 24, 2012 16:00

Kiitos Sattuma!

Ei tuo vissiin kovin paha tapahtuma ollut loppujen lopuksi, kun en enää muista mistä oli kyse. ;)

Uhriksi heittäymisestä on kyllä vaikea päästä eroon ihan yleisesti ottaen. Olen niin yksinäinen, että ristiriitatilanteita tulee aivan liian harvoin eteen. Juuri niitä ongelmatilanteita tarvitsisin, jotta voisin kasvaa ja kehittyä. Minkäpä sille voi.

Sattuma
Viestit: 54
Liittynyt: Su Elo 12, 2012 10:16

Re: Uhriksi heittäytyminen

ViestiKirjoittaja Sattuma » Ma Syys 24, 2012 17:26

Aina on tarpeeksi paha jos jää mieltä kaihertaan, vaikka pohjimmiltaan olisikin pieni asia. Pienistä asioista kasvaa isoja asioita niin hyvää kuin pahaa, joten on todella tärkeää puhua ne pienetkin ilmoille.

Minä olen myös ollut nuorempana yksinäinen, ei juurikaan tosi ystäviä ta kavereita. Parhaat ystävät ja kaverit olen saanut 30 vuoden tuntumassa. Niitä on nyt sitten Suomen usealla kolkalla. Välillä on jotenkin ahdistavaa ystävien ja kavereiden suhteen, kun koen että pitäisi olla kokoajan yhteydessä. Tänä keväänä kun iski kunnon epätoivo ja masennus, sanoin kaikki ystävyys suhteeni irti. Mutta ystävät eivät päästäneet mina menemään vaan heille tuli huoli minusta. Tajusin ettei tarvitse joka viikko olla viestittämässä, oikeat ystävät kyllä pysyy rinnalla kaikesta huolimatta. Tiedän mitä yksinäisyys on ja osaan siksi arvostaa heitä jotka ovat pysyneet rinnallani minun vaikeuksista huolimatta. Yksi parhaimmista ystävistäni on nettituttavuus, jota ilman en olisi viimeisintä vuodenjaksoa jaksanut tervejärkisenä eteenpäin.

Nykyisin kaipaan suunnattomasti yksinäisyyttä. parisuhteeni on jo pitkään ollut väljehtynyt ja mitään antamaton - voimia kuluttava ja itsetuntoa rasittava. Mieheni ei vaan ymmärrä sitä ja minä en saa tarpeeksi voimia irrottautua tästä energiasyöpöstä parisuhteesta. Toivon että jonakin päivänä sitä on niin paljon että voin painaa oven rauhallisesti kiinni ja astua uuteen elämään.

Luotetaan Cristiina mekin huomiseen ja uskotaan sillä olevan meille vielä paljon annattavaa
<3)) Sattuma