Yksinäisyyden tunne

Minä-yksin
Viestit: 4
Liittynyt: Ti Marras 04, 2014 22:37
Paikkakunta: Tuusula

Yksinäisyyden tunne

ViestiKirjoittaja Minä-yksin » To Marras 06, 2014 21:52

Mitä on yksinäisyys. Onko se yksinoloa.
Onko se tunnetta että olet yksin, vaikka olisitkin ihmisjoukon keskellä.

Koen olevani yksin, vaikka olenkin kahden nuoren naisenalun äiti ja aviovaimo.
Yksinäisyyden tunne valtaa, vaikka ihmisiä olisi ympärillä.
Tuo tunne tulee, kun tuntuu ettei minun asioistani välitetä, eikä minua tahdota kuulla / ymmärtää.
Kun yritän sanoa, mutta sitä ei tahdota kuulla.
Kun toivon pientä huomiota, saamatta sitä.
Kun mietin nuoruuttani ja laajoja sosiaalisia verkostojani sekä sydänystäviäni ja sitä miten olemme ajautuneet erilleen.

Yksinäisyys kaivertaa mieltä, eikä sen ongelman ratkaisemiseksi tunnu löytyvän työkaluja.
Tahtoisin löytää ystävän, jonka kanssa jakaa hetkiä ja tunteita.
Olen kokeillut jo kaikenlaisia keinoja, joita naisten lehdissä kehotetaan...
osallistu ryhmäliikuntaan, käy kahvioissa ja lähesty siellä uusia ihmisiä....jne.
Kuitenkaan nämä opit eivät täysin kohtaa minuuteni kanssa, sillä en mielelläni lähesty ventovieraita ihmisiä.
Sosiaalisen ympäristön laajentaminen vaatii minunkaltaiselta ihmiseltä aitoa tutustumista.

Nyt löysin tämän verkostosivun, mutta valitettavasti huomasin ettei täälläkään kovin aktiivista keskustelua käydä....
olen vissiin tässäkin asiassa muutaman vuoden jäljessä.
Mutta jos tällä sivustolla on joku, joka tuntee myös itsensä yksinäiseksi ja kaipaa sosiaalista ympäristöä,
kaveria harrasteisiin tai kävelylle tai
kaipaa ystävää, niin olen valmis tutustumaan ja tarttumaan tilaisuuteni tutustua sinuun.

terhen
Viestit: 9
Liittynyt: Su Syys 11, 2011 15:04

Re: Yksinäisyyden tunne

ViestiKirjoittaja terhen » La Marras 29, 2014 15:32

Hei sinä Minä-yksin

Täällä on kyllä hiljaista. Poikkesin pitkästä aikaa tällä foorumilla, josko ketään olisi kirjoitellut mitään. En varmaan sinun lenkkikaveriksi pääse, kun voi olla, että asutaan ihan toisilla puolen Suomea, mutta ajattelin muutaman sanan kirjoittaa yksinäisyydestä. On se tuttu tunne minullekin. Hyvin kuvailit.
En usko mihinkään naistenlehtien oppeihin; olen sitä mieltä, että vastaukset löytyvät jokaisen sisältä. Yksinäisyyden tunteen vallatessa voisi jos pystyy, kysyä itseltään, että mitä tämä tunne haluaa minulle kertoa. Mistä se kumpuaa? Jos pystyy ymmärtämään sen syitä, on sitä helpompi selittää, että se johtuu nyt tästä ja tästä, voisi pahimman yksinäisyyden tunteen nujertaa sisältään ja katsoa asiaa hieman niin kuin ulkopuolisin silmin. Jokainen kai joutuu jonkin verran sietämään yksinäisyyttä. Itsekin olen joutunut lähiaikoina opettelemaan yksinoloa. On se kyllä pidemmän päälle sietämätöntä, jostain pitää löytyä tie yksinäisyydestä ulos. Käyn joskus kahvilla ja itselleni on terapeuttista lähteä kotoa ulos. Minä tunnen myös joskus, että aina kun avaan suuni, niin en saa mitään sanottua, kun joku alkaa aina puhumaan päälle ja muiden asiat ovat niin paljon tärkeämpiä. Joskus on yksin, muttei yksinäinen. Se on niitä hetkiä, kun nauttii omasta seurastaan ja on sujut asioiden kanssa. Kävelylenkillä voi ihailla puita, lintuja ja nauttia raikkaasta ilmasta ja hengittää syvään. Elämä on usein sellaista, että sosiaaliset verkostot muuttuvat ja ystäviä jää ja uusia tulee tilalle. En minäkään ventovieraille kahvilassa juttelemaan.. eipä tässä nyt varmaan tullut yksinäisyydestä mitään uutta.