Liiallinen kiltteys

Tuulimummo
Viestit: 1
Liittynyt: Ti Kesä 23, 2009 12:32
Paikkakunta: Pohjois-Pirkanmaa

Liiallinen kiltteys

ViestiKirjoittaja Tuulimummo » Ti Kesä 23, 2009 16:42

Liiallinen kiltteys on ollut minun vikani jo lapsesta saakka, koti oli tunnnekylmä ja ankara ja kiltteys oli keino saada edes jotakin huomiota osakseen. Sitten tietysti nuorena naisena valikoin itseleni dominoivan aviomiehen ja sama juttu jatkui (jatkuu...). Nyt olen ollut pitkään niin huonossa kunnossa, etten ole oikein jaksanut passata toisia, mikä on herättänyt ärtymystä miehessäni ja (aikuisissa) lapsissani. Mutta heti, kun kuntoni hiukan paranee, niin itsekin edellytän itseltäni toisten vähän liiallista huomioimista ja unohdan oman kuntoni, sitten tulee taas alamäkeä. Minulla on kolme lasta ja kuusi lastenlasta, joten pompittavaa riittää, koska lapset tukeutuvat aikalailla mummoon ja vaariin.
Tuija H.

1651
Viestit: 4
Liittynyt: Ke Kesä 10, 2009 14:48
Paikkakunta: Pk-seutu

ViestiKirjoittaja 1651 » Ke Kesä 24, 2009 11:55

Aikamoinen tilanne. Oletko koettanut puhua suoraan läheisillesi siitä, millainen olosi on nyt?

Jos voimat riittävät näkisin hyödyllisenä että miettisit, millaiselle tolalle asiasi haluaisit, millaisia ihmisiä ympärillesi, millaisia velvollisuuksia ja etuuksia.
Ja vaikka et vielä tietäisikään, miten saat tilanteen aikaan, voit kertoa läheisillesi suoraan, että tämä on nyt tahtosi, ja alkaa riittää sellainen kohtelu, johon olet alun perinkin suostunut vain sisäistä epävarmuuttasi. Mikäli (ja juuri siksi että) he rakastavat sinua, he eivät loukkaannu, tai vaadi myönnytyksiä. Tämä on sinun elämäsi.

Tsemppiä!

Rajanka
Viestit: 16
Liittynyt: Ke Heinä 07, 2010 11:44
Paikkakunta: Tampere

Kilttiys?

ViestiKirjoittaja Rajanka » Ke Heinä 14, 2010 19:53

poistan viestini
Viimeksi muokannut Rajanka, Ke Joulu 08, 2010 21:26. Yhteensä muokattu 1 kertaa.

Rajanka
Viestit: 16
Liittynyt: Ke Heinä 07, 2010 11:44
Paikkakunta: Tampere

nyt hyljätty

ViestiKirjoittaja Rajanka » Ke Heinä 14, 2010 20:16

poistan viestini
Viimeksi muokannut Rajanka, Ke Joulu 08, 2010 21:27. Yhteensä muokattu 1 kertaa.

Virpukka
Viestit: 21
Liittynyt: Pe Elo 20, 2010 8:21

Puhumisen taito

ViestiKirjoittaja Virpukka » Ma Syys 13, 2010 15:55

Hei kaikille.Minä olen aina auttanut ja kuunnellut muita.Jos joku on tarvinnut apuani niin olen aina auttanut,jos vain olen pystynyt.Kun itse tarvitsen apua tai on vaikeaa niin ajattelen heti,että en voi vaivata ystäviäni huolillani.Eilen soitin ystävälleni kysyäkseni kuulumisia ja huomasinkin,että puhuin omista ongelmistani.Jälkeenpäin tuli sellainen olo,että miksi menin puhumaan ja valittamaan asioistani.Sain kyllä apua ja hyviä neuvoja joista olen kiitollinen.Ne auttoivat minua eteenpäin ja ajattelemaan asioista erillailla.Mutta,kun minä en haluaisi vaivata ihmisiä varsinkaan hyviä ystäviä.(Puhu niin sinua kuunnellaan.Kuuntele,kun sinulle puhutaan.Kuuntelemisen taidon minä osaan kyllä.Puhumisen taitoon kykyni ei vielä yllä)Tai mnusta tuntuu siltä,että valitan.Tällaista tällä kertaa.

käpylintu
Viestit: 4
Liittynyt: Ti Tammi 11, 2011 23:01

ViestiKirjoittaja käpylintu » Ke Tammi 12, 2011 15:34

Luin tällä Naistenkartanon artikkelin kiltteydestä ja tunnistin heti itseni, vaikken ennen tajunnut potevani ns. kiltin tytön syndroomaa. Iski kauhea ahdistus ja kirjoitin siitä poikaystävälleni. Jälkeen päin tuntui, ettei olisi pitänyt vaivata häntä tämmöisillä... Kiltin tytön ajattelua jälleen.

Itselleni on rankinta, että olen jatkuvasti miettimässä mitä muut haluavat tai ajattelavat minusta. Se rajoittaa tekemisiäni ja ahdistaa, kun en esim. uskalla sanoa ääneen asioita. Koulussa pelkään epäonnistumista. On kasvattu olemaan hyvä ja menestyvä. Äitini on täysin järki-ihminen, tuomitseva ja aina vähätellyt meidän lasten tunteita. Pyrin pärjäämään ilman hänen tai kenenkään apua; enhän osaa edes pyytää apua.

Parisuhdetta syö, kun ei uskalla nostaa negatiivisia asioita esiin. Niitä sitten hautoo itsekseen ja paisuttelee, kunnes tulee ihan sietämätön olo. Kumppani ei ymmärrä, kun "en osaa puhua".

Ainakin nyt tiedän mikä mättää.

liisukka
Viestit: 16
Liittynyt: Ma Joulu 06, 2010 0:16

ViestiKirjoittaja liisukka » La Tammi 15, 2011 13:55

Kerronpa mitä voi seurata, jos on aina vaan kiltti. äitini oli. Aina niin ystävällinen, koskaan ei huutanut, aina mukautui siihen mtä isä sanoi.. vaikka isän jutut olikin joskus kummallisia. Ikinä ei vastaan sanonut.
Ja kun tulivat vanhoiksi ja omituisuutensa vain lisääntyivät, äiti alkoi voida ihan fyysisesti huonosti. Asuivat vanhustentalossa.. ja äiti alkoi oksennella. Vietiin sairaalaan, voi hyvin, kokeissa ei löytynyt mitään. Tuotiin takas, parin päivän sisällä alkoi taas oksentelu, ja vietiin taas sairaalaan.. sama kierre jatkui kuukausia, hoitohenkilöstö vanhustentalossa alkoi väsyä. Onneksi ne siellä näki sen mitä minäkin, oireet johtuvat isästä.. surullista mutta totta. Siks vaadin äidille paikan pitkäaikaisosastolta, ja isä on nyt luonani.. kävi alkuun katsomassa joka päivä, mutta loukattuaan jalkansa, vain kun minä vien. Itsekin huomaa jollain tasolla, ettei äiti tainnut tykätä siitä että kävi jokapäivä. Mutta eihän äiti vieläkään voinut sitä sanoa.

Saara
Viestit: 24
Liittynyt: La Helmi 07, 2015 11:55

Re: Liiallinen kiltteys

ViestiKirjoittaja Saara » Ti Maalis 31, 2015 19:38

Olen huomannut monta kertaa elämässäni, että liika kiltteys kostaantuu, sillä muut käyttävät sinua hyväkseen niin paljon kuin ehtivät ja ennen pitkää uuvut. Ei sanan sanominen on ollut minulle pitkään vaikeaa ja on edelleenkin joissakin tilanteissa.