Kiltti vai liian kiltti?

Naistenkartano
Pääkäyttättäjä
Viestit: 1437
Liittynyt: Ti Marras 23, 2004 17:34

Kiltti vai liian kiltti?

ViestiKirjoittaja Naistenkartano » Ke Huhti 15, 2009 15:35

Naistenkartanon maaliskuun luennolla Helsingissä oli puhumassa teologi ja kirjailija Anna-Liisa Valtavaara aiheesta: ”Kiltti vai liian kiltti”.

Valtavaaran mukaan liiallinen kiltteys on usein lähellä huonoa itsetuntoa ja häpeän tunteita, jolloin kiltteys on usein kaunis kuori niiden päällä.
Luennolla määriteltiin, että liialliselle kiltteydelle on ominaista sekä tahtoon, tunteisiin että mielipiteiden ilmaisuun liittyvät seikat: Ominaista on oman tahdon kadottaminen, jolloin tahto on toisten taskussa. Ei saisi tuntea vihaa, kiukkua, surua yms. tunteita, vaan tulisi olla mahdollisimman hajuton ja mauton. Kiltillä on ongelmia myös mielipiteiden ilmaisun kanssa, koska taustalla on pelko mokaamisesta tai siitä, että kukaan ei kuuntele.

Valtavaara näkee liian kiltin ulko-ohjautuvaksi ihmiseksi, kun taas oikealla tavalla kiltti on itseohjautuva. Liian kiltillä on ”antennit” pystyssä, jolloin hän on aina miettimässä, mitä muut haluavat, tuntevat, tai tykkäävätkö muut hänestä. Liiallisen kiltteyden taustalla voi olla monenlaisia tekijöitä: mm. kiltteyskasvatus, kiireiset vanhemmat, riitainen koti, kielteinen tai ristiriitainen palaute, mykkä, sokea ja kylmä ilmapiiri, vääristynyt uskonnollinen kasvatus tai pelotteet esim. hylkäämisellä.

Valtavaaran mukaan liian kiltin sisimmässä on paljon pelkoja. Tässä on luettelona joitain Valtavaaran mainitsemista peloista: hylkäämisen/hylätyksi tulemisen pelko, rangaistuksen pelko, yksin jäämisen pelko, epäonnistumisen pelko, epätäydellisyyden pelko, huonommuuden pelko, virheiden pelko, omien tunteiden näyttämisen pelko, toisten loukkaantumisen pelko, erimielisyyksien ja näkyväksi tulemisen pelko. Kiltteyden kipuja ovat taas esimerkiksi seuraavanlaiset asiat: riittämättömyys, suorittaminen, miellyttäminen, alistuminen, peitetyt tunteet, yksinäisyys, EI:n sanomisen vaikeus, väsyminen ja toisille eläminen.

Lopuksi Valtavaara kävi läpi asioita, miten voisi olla kiltti itselleen. Aluksi on hyvä tunnistaa ja myöntää muutostarpeensa, ja sanoa itselleen ”Tahdon, uskallan ja päätän muuttua.” Ei tarvitse ruveta tuhmaksi päästäkseen liiallisesta kiltteydestä eroon. Itsensä kuuntelua ja sisäistä rehellisyyttä voi opetella sekä ilmaisemaan muille, mitä tahdon ja tunnen. Tunteisiinsa voi tutustua ja totutella. On hyvä oppia sanomaan tarvittaessa ”EI”. Omia rajojaan kannattaa rakentaa ja suojella. Itselleen on annettava lupa tarvita toisten apua ja tukea. On uskallettava myös epäonnistua. Itsensä arvostaminen ja ilahduttaminen ovat myös tärkeitä asioita. Itselleen voi olla armollinen, ja antaa anteeksi niin itselleen kuin kiltistäjilleen. Tärkeää on uskallus olla oma aito minänsä.

Tunnistatko itsessäsi liiallista kiltteyttä? Oletko löytänyt tapoja olla kiltti itsellesi?
Viimeksi muokannut Naistenkartano, To Marras 26, 2009 13:12. Yhteensä muokattu 1 kertaa.

Piri
Viestit: 2
Liittynyt: To Syys 24, 2009 14:25

Liiallisesta kiltteydestä

ViestiKirjoittaja Piri » Pe Syys 25, 2009 12:25

Kirjoitin pienen pätkän "yksinäisyys"-palstalle. Nyt löysin tuon yksinäisyys-sanan myös liiallisen kiltteyden osiosta. Tunnistan itsessäni myös monta muuta oiretta, jotka viittaavat liialliseen kiltteyteen. Olen jo kohta kuusikymppinen ja varmaan yritän ratkoa näitä vaikeita asioita elämäni loppuun saakka.

Rajanka
Viestit: 16
Liittynyt: Ke Heinä 07, 2010 11:44
Paikkakunta: Tampere

ViestiKirjoittaja Rajanka » Pe Heinä 16, 2010 2:34

Poistan viestini.
Viimeksi muokannut Rajanka, Ke Joulu 08, 2010 21:25. Yhteensä muokattu 1 kertaa.

Virpukka
Viestit: 21
Liittynyt: Pe Elo 20, 2010 8:21

Tunnistan itsessäni kiltteyden piirteitä

ViestiKirjoittaja Virpukka » Ti Syys 14, 2010 22:16

Hei.Olen ollut lapsesta asti aina kiltti.En kylläkään ollut mikään hiljainen lapsi.Muistan kuinka aina puhua pulisin.Koulussa olin sitten hiljaisempi.En uskaltanut oikein kapinoida ja murrosikäkin taisi mennä kilttinä ollessa.Nyt elämä on opettanut ja olen joutunut opetella sanomaan ei,kun rupesin väsymään ainaiseen kilttinä olemiseen.Nyt osaankin kuunnella itseäni ja sanoa ei,jos en halua,jaksa tai ehdi auttaa tai tehdä jotakin asiaa.Vielä on kyllä paljon opeteltavaa.Nyt koitan hyväksyä itseni sellaisena,kuin olen ja siinä on työstämistä ja ehkä vähän haastettakin.