Kiltti mutta ilkeä

Sattuma
Viestit: 54
Liittynyt: Su Elo 12, 2012 10:16

Re: Kiltti mutta ilkeä

ViestiKirjoittaja Sattuma » Ti Maalis 12, 2013 21:15

Mutta hyvää paatosta. Asia menee aika usein juuri tuolla kaavalla - annat itsestäsi kaiken toisille mutta vastavuoroisuus ei pelaa. Olen itse samaan asiaan hukkunut; kuuntelen, tuen, tunnustan, lohdutan, autan. Kun itse tarvitsen niin ketään ei ole näkyvillä. Ihan yksin saan asiat kärsiä ja pohtia.

Riira
Viestit: 31
Liittynyt: Ti Helmi 12, 2013 16:12

Re: Kiltti mutta ilkeä

ViestiKirjoittaja Riira » Ke Maalis 13, 2013 20:01

"Liian" kiltti toimii toisten ehdoilla, unohtaa itsensä. Huonosta kohtelusta kertynyt viha jää sitten joko sisään ja ihminen masentuu. Tai se pirskahtaa ilkeytenä minne sattuu, kun pinna palaa. Tärkeää olisi tunnistaa omat rajat, ettei uuvu. Se vaatii uskallusta tuottaa toisille pettymys silloin, kun ei jaksa olla käytettävissä. Epävarman ihmisen on vaikea kestää sitä, että häneen petytään. Siinä on mukana läheisriippuvuutta ja sitä, pitääkö itseään arvokkaana. Monimutkainen vyyhti kelata auki ja ymmärtää.

Sattuma
Viestit: 54
Liittynyt: Su Elo 12, 2012 10:16

Re: Kiltti mutta ilkeä

ViestiKirjoittaja Sattuma » Pe Maalis 15, 2013 14:11

Joskus näistä jaaritteluista on vain hyötyä, silloin tulee asia pohdiskeltua usealtakantilta. Kunnon pyöritys asian kuin asian ympärillä on yhtä hyvä ja tervetulluta tapa kuin siivous - nurkista pölyt pois. Jaarittelulla ravistellaan asiasta pölyt ois ja saadaan esille se ydin, se todellinen kipupiste.

Minä kuulun sarjaan puhumattomat, tosin vain mieheni ja äitini suhteen. Heidän kanssaan ei pääse puusta pitkälle, mieheltäni saan aina syytösryöpyn ja negatiivisen palautteen. Äitini ei taas osaa kuunnella, kun pitää omat asiat kertoa moneenkertaan ja päälle haukkua tutut ja tuntemattomat. Olen vain kyllästynyt keskustelemaan heidän kanssa, koska ei saa minkäänlaista vorokeskustelua aikaan.

Onneksi on ystäviä ja kavereita joiden kanssa pystyn puhumaan asiasta kuin asiasta. Joskus huomaan vaan paahtavana liian täysillä ettei toiset tahdo saada suunvuoroa. Olen hyvinkin tiedostanut tämän pahan tapani ja korjaan sitä kokoajan vuorovaikutuksempaan suuntaan. Tosin aika hiljaiseksi olen oppinut kun ei kotona ole kunnon jutuseuraa, niin en osaa oikeen enää aloittaa jutteluja ellei joku kysy jotain. Tämä on taas hiljalleen johtamassa siihen, että en osaa lähteä kotoa minnekkään. Kaupassakäyntikin alkaa olleen kohta vastenmielistä. Selviä masennuksen merkkejä ja hyvää vauhtia syrjäydyn aktiivisesta elämästä. Jään jonnekkin varjoihin jossa kukaan ei huomaa olemassaoloani - olen siis tulossa turhakkeeksi.

Riira
Viestit: 31
Liittynyt: Ti Helmi 12, 2013 16:12

Re: Kiltti mutta ilkeä

ViestiKirjoittaja Riira » Su Maalis 17, 2013 18:23

Puhumattomuus on vähintään yhtä ikävää vallankäyttöä kuin jäkätys tms, ehkä pahempaakin, siinä ikään kuin asettuu toisen yläpuolelle, koska vain toinen osapuoli ottaa riskejä yrittäessään lähestyä. Siis silloin kun se puhumaton tietää, että toinen haluaisi vuorovaikutusta ja asioiden jakamista. Joskus ongelma voi olla tiedonkulku tai väärinkäsitys, tarkista varmuuden vuoksi. Ainoa lääke tarkoitukselliseen puhumattomuuteen on jättää tyyppi omaan arvoonsa ja vaikka pakottaa itsensä muihin vuorovaikutussuhteisiin. Niiden myötä puhumattoman merkitysarvo pienenee, koska on muuta ajateltavaa. Täytä pääsi paremmalla.
Toinen ongelma, voimia syövät ihmissuhteet: sama ohje, älä jää niiden vangiksi. Lue viisaita kirjoista, mene ulos maailmaan uusiin ihmissuhteisiin ja jätä vanha vähemmälle huomiolle. Niin sen voima pienee ajatuksissasi, pienenkin etäisyyden myötä helpottaa.