Keho, tunteet ja painonhallinta

Naistenkartano
Pääkäyttättäjä
Viestit: 1437
Liittynyt: Ti Marras 23, 2004 17:34

Keho, tunteet ja painonhallinta

ViestiKirjoittaja Naistenkartano » To Marras 08, 2007 13:38

Lokakuussa oli yleisöluennollamme Helsingissä puhumassa psykologi, kouluttaja Lea Polso. Hänen aiheenaan oli Keho, tunteet ja painonhallinta. Hänen mukaansa etenkin naisilla on usein halu olla enemmän mitä oikeasti ollaan. Omaa ulkoista olemusta verrataan median esittämiin epärealistisiin kauneusihanteisiin, jolloin oma keho nähdään viallisena. Tämän vuoksi naisilla on muokkaava asenne omaa kehoaan kohtaan, mikä näkyy muun muassa jatkuvana laihduttamisena ja syömisongelmina. Painonhallinnan epärealististen tavoitteiden myötä suhde kehoon ja tunteisiin tulee monille problemaattiseksi. Tunteet ja syöminen ovatkin kiinteästi yhteydessä toisiinsa, ja löytääkseen tasapainoisen suhteen syömiseen ja kehoon naisen tulee saada kosketus tunteisiinsa.

Minkälainen suhtautuminen sinulla on omaan kehoosi? Tunnistatko nämä ulkoisten odotusten tuomat paineet kehoasi kohtaan? Mikä voisi auttaa tai on auttanut sinua hyväksymään oman kehosi?
Viimeksi muokannut Naistenkartano, To Marras 26, 2009 13:57. Yhteensä muokattu 1 kertaa.

maarit
Viestit: 1
Liittynyt: Ti Loka 16, 2007 19:00

mielenkiintoinen asia

ViestiKirjoittaja maarit » Ke Marras 21, 2007 22:36

Niin. Keho, tunteet ja paino, itsensä hyväksyminen tai itseinho...Tuttuja asioita. Sellaisia, joiden kanssa painin jo kohta kahdettakymmenettä vuotta. Viime aikoina olen pyrkinyt ymmärtämään mistä tämä kaikki on lähtöisin. Selvää on ollut jo pitkään, että minulla syöminen toimii ikäänkuin lohdutuksena tunnereaktioiden yhteydessä, oli tunne sitten suru, ahdistus, hermostuneisuus, ilo tai innostus.
Omat syömishäiriöni alkoivat jo lapsuudessa. Silloin alkoi myös lihominen. Myöhemmin teini-iässä lihominen kääntyi laihduttamiseen, pakonomaiseen urheiluun ja jatkuvaan syömisen tarkkailuun, skarppaamisen ja retkahdusten vuorotellessa.

Muistan että koin jo tarhaiässä vääränlaisuutta kehostani. Olin erilainen kuin muut, ja se erilaisuus jota minä edustin ei ollut positiivista vaan negatiivista. Olin lihava lapsi. Minulle maistui ruoka, herkut ja lähes kaikki erittäin hyvin. Syömiseeni, tai mihinkään muuhunkaan ei vanhemmat kyenneet asettamaan minkäälaisia rajoja. Tuntuu näin myöhemmin ajateltuna siltä, että juuri se rajattomuus, jota ainoanan lapsena koin, on johtanut moniin hankaluuksiin, ja jonkinlaiseen turvattomuuden tunteeseen.
En suoranaisesti syytä vanhempiani, sillä olen myös saanut heiltä paljon tukea ja he ovat mahdollistaneet monia asioita elämässäni ja kunnioittaneet henkilökohtaisia valintojani, mutta tarpeeksi rajoja minulla ei mielestäni lapsena ole ollut. Olen saanut liikaa valtaa suhteessa vanhempiini liian nuorena.

Ehkä syöminenkin liittyy minulla jonkilaisen turvattomuuden tunteeseen ja ylipäätään siihen, että uskaltaako aidosti kokea omat tunteensa. Tai että uskaltaakokohdata ne. Tunteiden olivat ne sitten millaisia tahansa, mutta erityisesti negatiivisten noustessa pintaan olen vuosiakausia tiedostamattani rauhoitellut, lohduttanut, väistänyt tekemättömyyden hetket ja tylsyyden, yksinäisyyden ja surun ja lukemattomat muutkin tunteet, syömällä. Mutta millä tavalla tällaiset mekanismit ihmisessä syntyvät? Miksen ole kyennyt kohtaamaan omia tunteitani? Tiedän paljon naisia, jotka surullisia ollessaan ovat vain yksinkertaisesti surulllisia. Heille ruoka ei ole lohduke, vaan he jolllkin tavalla lohduttavat itseään ja kestävät tunteensa. Toivon, ettö jonakin päivänä voisin itsekin olla ihminen, jolle tunteiden kokeminen ei aiheuttaisi aivan turhaa syömistä.

Lihavuus on toiminut minulla myös jonkinlaisena turvamekanismina. Alitajuisesti lihavuus on ollut kuori, jonka sisällä voi olla piilossa muilta. Lihavuus, laihduttaminen, bulimia ja muut syömishäiriöt, joista olen elämäni aikana kärsinyt ovat teini-iästä asti liittyneet myös voimakkaasti vastakkaiseen sukupuoleen. Ajatukset siitä olenko hyväksytty, kiinnostava tai viehättävä ovat, kuten varmasti kaikilla, olleet voimakkasti läsnä.
Lihava kuoreni on "suojellut" minua "pelottavilta" muilta ihmisiltä, ja erityisesti miehiltä. On ollut turvallisempaa olla lihava, kuin viehättävä( enkä nyt viehättävyydellä tarkoita mitään anorektista olentoa, vaan ihan terveen sopusuhtaista ihmistä).
Minussa on siis kaksi toisilleen vastakkaista puolta: toinen haluaa olla normaalipainoinen, toinen pysyä lihavana. Köydenvetoa siis!

Aika pitkän tarinan kirjoitin. Toivottavasti jaksoitte lukea.
Sitkeästi eteenpäni mennään... Päivä kerrallaan!

arnipoppa
Viestit: 1
Liittynyt: To Huhti 17, 2008 14:14
Paikkakunta: Espoo

ulkoinen olemus

ViestiKirjoittaja arnipoppa » Ma Huhti 28, 2008 19:32

Olen nyt syönyt puoli vuotta mielialalääkkeitä ja lihonnut 13 kiloa. Lähtöpainoni oli vajaat 50 kiloa, joten en taulukoiden mukaan ole lihava. Mutta itsestäni tuntuu siltä! En mahdu enää entisiin vaatteisiini ja istuminen ja liikkuminen tuntuu kankealta. Ja joka käänteessä tuntuu, että vatsaa on vedettävä sisään. Tuntuu ikävältä valittaa asiasta, josta joku toinen ei olisi millänsäkään mutta kun asia vaikuttaa joka päivään. Liikunta ei auta enkä syömistä voi kokonaankaan lopettaa. Olisikohan lääkkeiden lopettaminen sittenkin parempi vaihtoehto ja löytyisikö mitään muuta apua kuin pillerit, joiden syöminen vain lisää ahdistusta vaikkakin on niistä apuakin ollut. En enää panikoi niin usein kuin aiemmin mutta...
Kuva

Naistenkartano
Pääkäyttättäjä
Viestit: 1437
Liittynyt: Ti Marras 23, 2004 17:34

ViestiKirjoittaja Naistenkartano » Ma Syys 01, 2008 15:03

Hei,

nyt syksyn osalta luento-ohjelma on lyöty jo lukkoon, joten valitettavasti aiheesta ei ole luentoa ainakaan nyt syksyllä. Pidämme tämän aiheen kuitenkin mielessä yhtenä mahdollisena luentovaihtoehtona tulevaisuudessa.

Ystävällisin terveisin,
Naistenkartanon henkilökunta

Virpukka
Viestit: 21
Liittynyt: Pe Elo 20, 2010 8:21

hei

ViestiKirjoittaja Virpukka » Ti Syys 14, 2010 5:47

Hei.Tulee sitä syötyä ja mässäiltyä kaikenlaista varsinkin Tv.tä katsellessa.Minä söin kipuun,mutta se toi tullessaan vaan lisää kipua ja noidankehä oli valmis ja pyöri ympärilläni.Sitten löysin liikunnan ja siitä saan avun kipuun enkä mäsäile enään.Syön nykyään aika vähän.Ja hyvin pärjään vähälläkin syömisellä ja olo on parempi ja kivut pysyy poissa.

Virpukka
Viestit: 21
Liittynyt: Pe Elo 20, 2010 8:21

Hei

ViestiKirjoittaja Virpukka » Ke Syys 15, 2010 22:25

Hei.Tänään kävin kunnon teho jumpassa joka kesti 1h ja oli tosi hyvä jumppa.En olisi jaksanut mennä,kun satoi vettä ja pyörällä piti ensin polkea 3km.Menin kuitenkin ja olin sateen kastelema,kun pääsin perille.Hyvä,kun menin enkä jäänyt kotiin löhöilemään.

ziarna
Viestit: 1
Liittynyt: Ma Helmi 20, 2012 12:47

Re: Keho, tunteet ja painonhallinta

ViestiKirjoittaja ziarna » Ma Helmi 27, 2012 19:31

Ajattelin kirjoittaa, kun mulla on ollut paljon pohtimista näissä asioissa itselläni ja koen, että olen edistynyt kyllä. Olen sitä mieltä, että kaikkien pitää yrittää hyväksyä itsensä, millainen nyt sattuukaan olemaan, eikä negatiiviseen kehonkuvaan auta suoraan mikään treenaaminen eikä laihduttaminen. Mutta itse kun olen saanut viime vuoden aikana saanut itseltäni melkein parikymmentä kiloa pois, niin se vaikutti laajemminkin henkiseen hyvinvointiin. Kehon koostumus vähän kärsi siinä, ei ollut enää niin nuorekkaan kimmoisa, mutta muutamalla jipolla sain painon pudottamisen jälkeen velton nahan kiinteytymään. Tämä on varmaan joillekin muillekin ihan olennainen pointti, vaikka saattaakin tuntua vähän pinnalliselta. Mutta tällaiset asiat vaikuttaa siihen, jaksaako urheilua jatkaa. Ja urheilustahan on hyötyä itsetunnon kanssa, tätä mieltä itse olen.

Ensinnäkin kävin salilla tosi paljon, ja suunnittelin treenin silleen, että keskityin niihin alueisiin missä oli jäänyt velttoa. Body pumpit ja muut auttoi myös. Mitään pikaisia temppuja en onnistunut löytämään, mutta kärsivällinen työ on kyllä jättänyt hyvän jäljen ja ihanan olon itsen suhteen. Olen asiasta blogannutkin, jos jotain kiinnostaa lukea, miten itse asian koin: vartaloa kiinteyttämässä.

Käytin myös jossain vaiheessa kreatiinia, mikä ei ehkä ole se tyypillisin ratkaisu. Se kun saattaa kerätä nestettä kudokseen ja aiheuttaa pöhöttynyttä ulkomuotoa. Mutta se auttoi pitämään yllä kovempaa treeniä jolloin lihakset kehittyivät nopeammin. Tämä oli mielestäni painon pudottamisen jälkeen tärkein juttu, siis että saa vähän lihasta täyttämään roikkuvan nahan. Tietenkään en pyri mihinkään bodari lookkiin, mutta ainakin nyt rikkakihveliä jaksaa nostella, jos ei mitään muuta :D Siitä tulee henkisestikin vahva olo ja itsetunto kohoaa. Tietysti itsensä pitää hyväksyä sellaisena kuin on, mutta sitä hyväksymistä voi edes auttaa tekemällä monenlaisia asioita, joista tulee energisoitunut olo.

Ylipäätään haluaisin että muutkin ihmiset huomioisivat kehon kokonaisuuden vähän enemmän, eivätkä tuijottaisi vain niitä kiloja aina. Siinä vaiheessa kun alkaa treenata saadakseen paremman kropan itselleen, kiloja saattaa jopa tulla lisää ja se on kyllä minusta ainakin täysin ok. Lihas painaa enemmän kuin roikkuva nahka, ja näyttää paremmalta! Tärkeintä on, että on hyvä olo itsen suhteen. Reipasta pian alkavaa kevättä kaikille :)

Anastasia
Viestit: 1
Liittynyt: Pe Maalis 30, 2012 13:02

Re: Keho, tunteet ja painonhallinta

ViestiKirjoittaja Anastasia » Ma Huhti 02, 2012 13:42

Mullakin olis toiveena laihtuminen. olen nyt työttömänä ja ei ole rahaa,ei poikaystävää tai mitään muutakaan pysyvää tai tasapainoista elämässä. Ajattelin että voisin alkaa käymään salilla ja lenkkeilemään että sais kiinteytystä ja hoikistuis. Sitten mietin että mitenköhän on noitten laihdutusvalmisteiden laita. Onko niistä apua? Siis jos kuntoilee ja käyttää vain lisä apuna? Liikunta ei ole ongelma,mutta en haluais kaikista lempi ruokalajeista luopua. Olin miettiny Orlistat Sandozia kun kuulin siitä radiossa ja ajattelin että jos se vaikka lisäis rasvan poistumista?Kokemuksia kenelläkään?

jatta
Viestit: 35
Liittynyt: Ma Maalis 12, 2012 16:27

Re: Keho, tunteet ja painonhallinta

ViestiKirjoittaja jatta » Ma Huhti 02, 2012 19:25

Olen joskus kokeillu valmisteita mutta en huomannut mitään erityistä apua niistä silloin.Saattavat olla nykyään jo parempiakin.Olen ollut jojo laihduttaja pitkään.Eli saanut reippaasti ajottain kiloja pois,mutta en pysyvästi.Nyt reilu v sitten siirryin kahta systeemiä( painonvartijoitten ja vähähiilarisen) käyttäen elämäntapamuutokseen liikuntaa lisäten.Tuloksiakin tullut pari-kolme vaatekokoa pienemmät vaatteet mahtuvat ja mikä parasta ei ole tulleet kilot takaisin.Jatkuvaa kamppailua tää on ja retkahduksia sattuu mutta toistaiseksi toiminut kohdallani.Tsemppiä kaikille kilotaisteluun !

Ruiskukka
Viestit: 14
Liittynyt: Ti Syys 27, 2011 8:40

Re: Keho, tunteet ja painonhallinta

ViestiKirjoittaja Ruiskukka » Ke Huhti 18, 2012 21:09

Naistenkartano kirjoitti:Minkälainen suhtautuminen sinulla on omaan kehoosi? Tunnistatko nämä ulkoisten odotusten tuomat paineet kehoasi kohtaan? Mikä voisi auttaa tai on auttanut sinua hyväksymään oman kehosi?


Tässä vähän erilainen vastaus :)

Olen 163 cm pitkä ja painan 80 kiloa. Olen pyöreä, tasapaksu. Olen myös laihduttanut aikoinaan montakin kertaa, ja painoni on ollut 59 - 85 kiloa. Silloin kun olen hoikimmillani, kasvot ovat nääntyneen näköiset ja rinnat kuin kaksi paistettua kananmunaa :) Nyt, kun olen taas pyöreä, minulla on pyöreät C-kupin rinnat. Ihanaa !!

Turhamainen olento kun olen, niin olisihan se kiva jos voisin olla 90-60-90 , mutta mitä se vaatisi minulta? En saisi syödä mitään hyvää, vaan koko ajan pitäisi ajatella mitä suuhunsa lykkää ja kuinka paljon. Minulla olisi jatkuva huono omatunto. Minulla olisi koko ajan mielessä "pitäisi mennä lenkille" kun istuisin katsomassa TV:tä tai muuten vaan laiskottelisin. Ehei, tytöt.. se ei ole minua varten! Minä arvostan elämänlaatua, ja niin kauan kun painoni ei aiheuta terveysongelmia, olen suht koht tällainen. Koska tässä mallissa sen pitää olla näin!

Kesti kylläkin lähes kolmekymmentä vuotta päästä tähän oivallukseen. Minussa on paljon hyvää: Kauniit kasvot, pyöreän naiselliset ja pehmeät muodot, paksut pitkät hiukset, kauniin vihreät silmät. Joku toinen nainen voi sitten kehuskella kapealla vyötäröllä, täydellisellä amorinkaarella, sileällä iholla, kapeilla pitkillä säärillä ym. Siinä mallissa sen pitää sitten olla niin.

Olen yrittänyt opetella olemaan oman itseni peili. Hmm.. ja kuitenkin tuntuu, että se ei oikein riitä. Uskon omia silmiäni vain 60%-sesti. Toinen peilini on ystävättäreni. Hänkin on hieman lihonut iän mukana, ja minusta hän on nyt paljon kauniimpi kuin ollessaan laiha. Ehkäpä hänkin ajattelee niin minusta?

Ja.. yllätys yllätys: löysin kuin löysinkin itselleni kumppanin, vaikka olenkin ylipainoinen! Hän pitää minusta juuri sellaisena kuin olen. Hän suorastaan rakastaa dekoltee-aluettani, ei voi pitää käsiään, silmiään ja päätään erossa siitä! Tiesittehän, että miesten mielestä nainen on parhaimmillaan silloin, kun hän kantaa vartalonsa itsevarmana ja itsestään ylpeänä?

Millainen on sitten minun käsitykseni miehistä? Miehiä vartenhan me turhamaisia olemme? Miehiä vartenhan me haluamme olla hyvännäköisiä? Emme kai me nyt sentään toisiamme varten laittaudu ja laihduta? Minulle ainakaan ei miehen ulkonäöllä ole niin suurta merkitystä. Miehestä tekee miehen se, mitä pään sisällä liikkuu. Ja se maskuliinisuus, joka huokuu sellaisesta miehestä, joka tietää oman arvonsa - riippumatta siitä millaiset ulkoiset puitteet hänellä on. Nykyinen kumppanini on pieni, hento ja laiha :) Ja silti maskuliinisempi kuin yksikään aiemmista kumppaneistani, jotka ovat järjestään olleet pitkiä ja leveäharteisia. Se miehisyys oikein huokuu hänestä :) Vaikka on hänelläkin omat kompleksinsa vartalostaan... sen todistaa hänen kysymyksensä "Olenko liian luiseva?" kun nojasin sohvalla häntä vasten :)

Siis jos minä ajattelen niin, että hyväksyn miehen sellaisena kuin hän on - onhan se myös toisinpäin? Ei miehen ajatusmaailma ja tunnemaailma nyt sentään niin valtavan erilainen voi olla?

Lakataan tytöt kantamasta huolta "normaali"painosta, ja eletään onnellisina ja tyytyväisinä elämämme loppuun asti.

Christina
Viestit: 43
Liittynyt: Su Loka 17, 2010 19:04
Paikkakunta: Nivala
Viesti:

Re: Keho, tunteet ja painonhallinta

ViestiKirjoittaja Christina » To Huhti 26, 2012 16:43

Tällä hetkellä olen normaalipainoinen ja erittäin tyytyväinen kehooni. Kuntosalin peileistä näen itseni todella hyvännäköisenä, siis kiinteänä ja lihaksikkaana. En pidä riippurinnoistani, mutta en jaksa pikkuasioihin takertua, kun kokonaisuus on miellyttävä. Painoni kanssa olen kuitenkin koko ikäni joutunut taistelemaan ja edelleen jatkan tarkkailua. Painavampana on jotenkin elämäkin raskaampi!

Vaikea on selittää sitä tunnetta, mutta nyt minusta tuntuu siltä kuin olisin oikeassa koossa. En halua olla pienempi enkä isompi. En ole missin mitoissa enkä haluakaan olla niin nälkiintynyt. Ulkoiset paineet ovat lakanneet häiritsemästä kauan sitten. En meikkaa enkä omista korkokenkiä. Sen sijaan minulla on 3 paria kumisaappaita! Viimeisen silauksen tälle oman luonnontilan hyväksymiselle antoi viimekeväinen verkkokurssi.

MiaXMaria
Viestit: 1
Liittynyt: To Elo 04, 2016 11:12
Paikkakunta: Turku

Re: Keho, tunteet ja painonhallinta

ViestiKirjoittaja MiaXMaria » To Elo 04, 2016 12:12

Naistenkartano kirjoitti: Minkälainen suhtautuminen sinulla on omaan kehoosi? Tunnistatko nämä ulkoisten odotusten tuomat paineet kehoasi kohtaan? Mikä voisi auttaa tai on auttanut sinua hyväksymään oman kehosi?


Vaikeita nämä tunne- ja syömisasiat.

Pitkän tarinan kautta sattumalta lihoin yhden vuoden aikana noin 8 kg ja vaikka olin ennen sitä normaalipainoinen ja nytkin vielä terve ja vain hieman pullukka, niin jotain kummallista on sattunut. En enää tunnista itseäni peilissä, enkä valokuvissa ja peilissä katsoo kuolleet, harmaat kasvot. Toki kaikki se, mitä aikaisemmin on tapahtunut, vaikuttaa, mutta eniten minua riepoo noussut paino. Entiseen omaan minääni olen kammottava pullukka, itseinho on valtavaa.

Vaikeaksi tämän asian tekee sen, että kun olen alkanut hieman seuraamaan syömisiäni, syön terveellisesti ja liikun ja kun paino on laskenut muutaman kilon (josta yleensä iloitsen kovasti), niin minut valtaa hillitön ahmimishimo. Tämä kasvaa vähitellen suuremmaksi ja suuremmaksi, enkä mitenkään saa sitä hillittyä tai poienmmäksi.

Olen yrittänyt säännöllistä ja terveellistä ruokailua (tavannut ravitsemusterapeutin kolmesti), keskusteluja asiantuntijan kanssa (olen käynyt säännöllisesti psykoterapeutin luona keskustelemassa asiasta, syömishäiriöt tunteva) ja liikuntaa, ystävien ahkeraa tapaamista, mielekkäitä harrastuksia, kulttuuria ja vaikka mitä. Mikään ei vaivaan tunnu tepsivän.

Olen vaivaan hakenut apua jo aktiivisesti kaksi vuotta ja kaikki ovat olleet yhtä tyhjän kanssa. Paino on ja pysyy, enkä totisesti tunne itseäni tämän kokoisena naiseksi tai itsekseni.

Timi
Viestit: 6
Liittynyt: Ti Helmi 21, 2017 9:52

Re: Keho, tunteet ja painonhallinta

ViestiKirjoittaja Timi » La Helmi 25, 2017 11:12

Hyvää lauantaiaamua !

Aamu alkanut terveellisesti syömällä eli kananmuna, omena ja leipä sekä kolme kuppia kahvia. Ravitsemusterapeutti varmaankin sanoisi että olipa vääränlainen aamupala. Luulen että syön liian vähän. Saan sentään aamupalan syötyä ja yritän syödä 3-4 tunnin välein jotta aineenvaihdunta pysyisi käynnissä. Kävelen aamuisin töihin 25 minuuttia ja takaisin samat 25 minuuttia. Työni on liikkuvaa ja käveltyä tulee paljon päivän aikana.
Silti painoni on noussut vuoden aikana melkein 10 kiloa. Osa syy siihen on varmaan alkaneet vaihdevuodet. Aineenvaihdunta hidastuu tosi paljon iän myötä. En ole kauhean ylipainoinen ja olen pitkä 173 cm joten paino ei minussa pahasti näy, mutta minua harmittaa eniten se, että vaatekaapissani on paljon kauniita vaatteita, jotka eivät päälleni mahdu. Ei ole varaa uusia ostaa joten olen kulkenut koko talven samoissa toppahousuissa työmatkat välillä talvitakkeja vaihtaen että saisi vähäsen ees vaihtelua elämään.
Oman kehon muuttuminen ei mieluisaksi ottaa todella päähän. En halua missään nimessä olla langanlaiha tikku vaan terveen näköinen. Läski ja selluliitti vaan niin kamalan näköstä. Pitäisi harrastaa jotain kuntoilua mikä kasvattaisi lihasta ja polttaisi rasvan pois.
Miksi ihminen on sitten niin laiska ? Työpäivän jälkeen jaksan viedä koiran lenkille ja sitten alkaa ns. sohvaperunoilu. Odotan että alkaa Viidakkoperhe ja Emmerdale jne. Näin sitten mennään taas yksi ilta. Vatsa vaan turpoaa ja olo ihan veltto. Voi voi tätä saamattomuutta !
Tarttis saada joku piristysruiske. Minulla ei ole ketään kaveria joka sanois mulle että nyt peppu ylös sohvalta ja punttisalille. En kylläkään ole mikään punttisali fani ja ne maksaa niin paljon.
Toivon että ratkaisu löytyy ja siihen asti elän terveellisesti syöden tai ainakin yritän. Tsemppiä kaikille !

Marjuska
Viestit: 16
Liittynyt: Ti Helmi 21, 2017 18:03

Re: Keho, tunteet ja painonhallinta

ViestiKirjoittaja Marjuska » La Helmi 25, 2017 23:25

Hei!

Täällä vielä yksi lisää joka saa painia ylipainon kanssa ja välillä ei tiedä mitä söisi..Nyt kyllä olen saannut jonkun verran tiputettua painoa pois...Tämä on jotenkin jaksoissa, ekana innostun vaikka mistä. Sitä voi jatkua jonkun aikaan ja sit iskee taantuma... Syön kasvisruokaa, mutta joitakin ruokia on vielä mistä pidän kiinni, en juo kahvia. Ruokavalio on hyvä mutta luulen että syön liian vähän.
Kait mukana on tunnesyömistä, koska heti kun jotakin vastoinkäymistä tulee, menen ajassa taaksepäin ja käyn ostamassa vaikka leipää ja sillä herkuttelen, sokeria vältän. Enkö osaa antaa itselleni lupaa nauttia ihan huoletta herkuttelu hetkestäni...
Toivon että me kaikki löydetään se oma sisäinen hyvä olo myös näissä tilanteissa...