Ongelmana syömisasiat

sarimaarit
Viestit: 15
Liittynyt: Ma Huhti 17, 2006 12:37
Paikkakunta: Pirkkala

Ongelmana syömisasiat

ViestiKirjoittaja sarimaarit » La Touko 27, 2006 22:23

Sain eilen koiralenkillä ahaa-elämyksen. Minun ahmimishäiriöni ei olekaan pääongelma, vaan pelkkä oire. Minun ei kuulu hoitaa syömishäiriötäni vaan siihen johtavia syitä. Tämähän on ihan itsestäänselvää, mutta vasta nyt se valaistus tuli omaan pääkoppaan:)

Tätä on yrittänyt moni lääkäri kertoa ja samaa olen itsekin toistanut. Kuitenkin olen tähän asti mennyt liikaa syömisongelmaan mukaan ja yrittänyt lopettaa tai muuttaa sitä. Nyt "valaistuksen" myötä ymmärrän, mitä oikeastaan pitää muuttaa ja havainnoida, jotta ahmiminen tasaantuu ( miel. loppuu).

Nyt olen kaksi kokonaista vuorokautta ollut ilman suurempia vaikeuksia tavallisella, normaalilla ruokamäärällä.
Kuva

Marru
Viestit: 10
Liittynyt: La Helmi 24, 2007 13:12

ViestiKirjoittaja Marru » Ma Helmi 26, 2007 17:27

Heippa!

Kirjoitin tuonne jo aiemmin hieman pidemmän viestin omast asiastani, mutta huomasinkin, että täällä on joku, jolla on ehkä samanlaisia ongelmia kuin mulla. Tässä siis tarkemmin syömisasioista, joka on yksi minunu ongelmistani.

Niin, olen kamppaillut kroppani kanssa koko elämäni. Aloin jostakin syystä lihoa jo viisivuotiaana. Neuvolassa asiasta huomauteltiin, mutta äitini, joka nyt lähinnä meidän perheen ruoasta huolehti, ei oikein kai osannut asialle tehdä mitään. Olen ollut äidille todella vihainen siitä, ettei se tehnyt mitään. Lihoin ja lihoin, vaikka kyllä harrastinkin. Sain ihan liian usein karkkia ja äidin oli todella vaikea sanoa mulle EI, jos jotain pyysin. Taitaa mun äitikin olla ihan samanlainen pelokas myötäilijä, kuin minä itse:)
No, kuitenkin. Murrosikäisenä aloin sitten laihduttaa. Paha olo omasta ulkonäöstä kasvoi niin suureksi, etten enää kestänyt. Siitä asti mun elämä on pyörinyt enemmän tai vähemmän syömisen suunnittelut, laihduttamisen, kalorien laskemisen ja ruoan ansaitsemisen liikunnan avulla, ym. ympärillä. Välillä olin jo todella sekaisin tästä kaikesta. Laihduin melko paljon, juoksin joka päivä ja jos en juossut, tuli siitä ihan kamala olo. Välillä ahmin.

Tällä hetkellä tilanne on vaihtelevasti sama. Treenaan nelisen kertaa viikossa erästä taistelulajia, joka on mulle henkisesti tärkee asia ja todella lähellä mun sydäntä. Välillä sekin menee suorittamiseksi.
Viime kuukausina kun en ole perustreenin lisäksi käynyt juoksemassa, on tietysti ollut paha mieli. Olen myös hieman lihonut, koska olen syönyt paljon pullaa ja karkkia ahdistukseen. Kierre siis.
Mutta ei tästä nyt tämän enempää tällä kertaa.

Olisi ihanaa jos joku kommentoisi, ja jos olis vaikka vinkkejä että mistä mun pitäis alkaa tätä asiaa ratkomaan...

Marru

sarimaarit
Viestit: 15
Liittynyt: Ma Huhti 17, 2006 12:37
Paikkakunta: Pirkkala

ViestiKirjoittaja sarimaarit » Su Maalis 04, 2007 15:01

Niin. Ongelma on edelleen olemassa. Välillä saan siitä ylensyömisestä niskaotteen ja tsemppaan. Sitten alkaa alamäki ja ahmiminen. Josta seuraa karmee itseinho, joka tietenkin pahentaa tilanteen.

Fakta on se, että ilman ruokaa ihminen ei elä. Miten löytää tasapaino?

Välillä ottaa niin suuresti päähän, että tätäkö tää elämä sitten on. Mikä ihmeen arvostelija tuolla sisälläni oikein asuu ja määrää niin suuresti ulkonäöstäni ( tai jostain), että en edes itse saa siihen yhteyttä. Jos sen löytäisin, niin voitaisiin alkaa kompromissien teko.

Faktaa on myös se, että tämän näköisessä olemuksessa en viihdy. Koen olevani toisenlainen. Ymmärrän, että vain minä itse asialle voin jotain tehdä ja sille pitää jotain tehdä. Motivaatio-ongelmaa? Laiskuus?
Kuva

Marru
Viestit: 10
Liittynyt: La Helmi 24, 2007 13:12

ViestiKirjoittaja Marru » To Maalis 08, 2007 12:33

Niinpä. Munkin elämä pyörii aika paljon ruoan ympärillä. Kuullostaa siis sillä tavalla tutulta. Välillä on jotenkin parempia kausia, välillä taas huonompia. Paremmalla tarkoitan sitä kun syön todella terveellisesti Olen ollut kasvissyöjä n. 15 vuotiaasta asti ja syön varmasti muutenkin jo melkoisen terveellisesti...mutta ongelmia aiheuttaa juuri se ruoan määrä ja herkkujen syöminen. Olen huomannut itsellläni melko hankalan sokeririippuvuuden, joka aina välillä äityy niin pahaksi, että on pakko saada iso pussillinen irtokarkkeja joka päivä.

Tunteen ja syöminen liittyy mulla selkeästi yhteen. Tosin olen vasta nyt senkin ymmärtänyt. Jos olen iloinen, juhlistan iloani syömällä ja jos olen ahdistunut, peloissani, yksinäinen tai jos minulla vaan on jokin epämääräinen tunne, syön.

Syömisen kontrollointi tai kontrolloimattomuus vaikuttavat mielialaani, itsearvostukseeni ja IHAN KAIKKEEN. Kontrollista tulee hyvä fiilis. Ja sen menettämisestä taas epämääräinen paniikki ja ahdistus.
Ja se vaikuttaa myös seksuaalisuuteeni. Mitä laihempi ja olen, sitä enemmän arvostan myös omaa vartaloani.
Raivostuttava tilanne. Tajuan tämän kaiken, mutten tunnu saavan asioihin otetta. Haluaisin oppia arvostamaan itseäni, haluaisin luopua myös kontrollista, mutta toisaalta minulla kontrollista luopuminen saattaisi mennä toiseen ääripäähän eli voimakkaaseen lihomiseen. Sen olen monta kertaa jo nähnyt. Huh. Mitä tässä pitäis tehdä?

Amber
Viestit: 4
Liittynyt: Ti Tammi 26, 2010 23:35

ViestiKirjoittaja Amber » Su Tammi 31, 2010 23:03

Hei kaikki!

Tiedostan tunteenne todella hyvin. Teillä kaikilla on omalta osaltanne syömishäiriö,oli se diagnosoitu tai ei. Syöminen kontrolloi käsitystänne siitä,mikä on ihmisarvonne,itsetuntonne,tunteenne ja paikkanne maailmassa.

Itse olen sairastanut nyt seitsemän pitkää vuotta anoreksiaa. Olen aivan hukasssa syömättömyyden,liikunnan ja kaloreiden valtakunnassa. Ohjeena teille halusinkin ehkä sanoa,että syöminen ja sen kontrollointi ei ole-tai sen ei pitäisi-olla kaikki kaikessa. Ihminen syö jotta elää.Kuunnelkaa kehoanne. Jos tuntuu,että haluaisi ahmia tai syödä suruun kunnes halkeaa,niin miettikää,tarvitseeko kehonne ja mielenne sen?entä puhelu ystävälle,lenkki ulkona tai puhdas itku ahdistukseen?kuulostaa helpolta ja yksinkertaiselta ja jos se sitä olisi,en itsekään olisi kroonikko. Mutta siitä voisi aloittaa. Itseään kuuntelemalla,koska kun pahoinpitelee kehoaan se pistää täyskäännöksen päälle eikä äkkiä kuuntele enää ollenkaan. yrittäkkää olla armollisia itsellenne ja keskittyä kaikkeen muuhun kuin syömisongelmaan. muutos lähtee pienistä teoista,ja usein teoista,jotka eivät liity itse ongelmaan. voimia kaikille!

Rajanka
Viestit: 16
Liittynyt: Ke Heinä 07, 2010 11:44
Paikkakunta: Tampere

onpa moninaisia ajatuksia herättävä alue

ViestiKirjoittaja Rajanka » La Heinä 17, 2010 10:30

Itse palkitsen itseäni ruualla. Kun olen surullinen tai.. syön voileivän.
Suurin "ongelma" ei ole yritys räjäyttää mahalaukku vaan jatkuva ylimääräinen/liika syöminen.
Eli en tiedä, mikä on ahmimisen raja, en mielestäni ahmi, vaan syön jatkuvana janana.
Olen "Syöppö" minulla ei pysy useamman aterian tarvikkeet tai ruoka jääkaapissa vaan syön kunnes on syöty.

En edes osta keksejä/pipareita karkkia roskaruokaa sipsit naksut limpsaa mehuja jne.
Jäätelö on ainoa ! jota ostan, eikä se kyllä sitten säily, määrällä ei ole väliä syö kunnes on syöty.
Jos hankin leikkeleitä käyn jääkaapilla ja syön muutaman siivun kerrallaan kunnes pakkaus on tyhjä.
Kananmunat säilyvät.. Mutta esimerkiksi todella suolainen mätitahna menee iso tuubi parissa päivässä, pursotan sormelleni ja syön, vaikka seuraus on JaNO.
Juusto säilyy jääkaapilla käynnillä, mutta siivuttaessani leivälle syön aina muutaman siivun suoraan.