Onko täällä aina näin hiljaista?

Mammu
Viestit: 2
Liittynyt: Ti Maalis 04, 2014 18:43

Onko täällä aina näin hiljaista?

ViestiKirjoittaja Mammu » To Maalis 06, 2014 15:44

Heippa

Olen uusi tällä palstalla. En jaksanut enää kirjoitella sellaisilla palstoilla, joissa voi kuka hyvänsä kommentoida mitä hyvänsä. Tuntuu typerältä purkaa itseään, jos seuraava kommentoija kyseenalaistaa sinun tuntemuksesi ja mielipiteesi tai haluaa suorastaan provosoida ihmisiä riitaisaan sananvaihtoon.

Olis kiva saada keskustelukavereita tätä kautta. Tunnen tarvitsevani jonkinlaista apua tai ainakin tukea itseni kanssa. Tunnistan itsessäni kiltin tytön syndrooman ja sen mukana tulleet moninaiset ongelmat, mm. heikko itsetunto, itsensä vähättely, itseni piiskaaminen jaksamisen äärirajoille, uhrautuminen, alkoholiriippuvuus, tyhjyyden tunne, pohjattoman vihan tunne, kaiken tarkoituksettomuus, itseinho..ja tietysti se liika kiltteys, jonka vuoksi kärsin kauheassa parisuhteessa joitakin vuosia. Annoin itseni kynnysmatoksi sairaalle miehelle.

Olis tosi kiva vaihtaa ajatuksia jonkun kanssa. Ei minusta ole puhumaan näistä ongelmistani ystävieni kanssa. Olen 41-vuotias, tahtomattani lapseton, psyykkisesti raskasta vuorotyötä tekevä nainen.

jem
Viestit: 1
Liittynyt: Ti Elo 12, 2014 19:04

Re: Onko täällä aina näin hiljaista?

ViestiKirjoittaja jem » Pe Elo 29, 2014 19:13

Hei,

löysin itse tämän foorumin vertaistukea netistä etsiskellessäni muutama viikko sitten. Huomioni kiinnitti foorumin asiallisuus. Ainoa, mikä harmittaa, kuten aloittajaakin, on palstan hiljaisuus!

Minulla ei ole naispuolisia ystäviä, ja olen harmikseni (ja ilokseni) huomannut, että ehkä tässä elämässä tarvitsee myös nimenomaan toisten naisten tukea. Muutama naispuolinen kaveri/tuttu minulla on, mutta he ovat minun lailla taipuvaisia mielenterveys- ja päihdeongelmiin. Tukea heistä ei ole ollut nimenomaan sen takia, että he eivät ole kiinnostuneet elämänsä hallinnasta.

Kaipaisin naisilta tukea ja ystävällisyyttä, en riippuvuutta tai turhaa negatiivisuutta ja nälvimistä. Saisiko tätä foorumia mitenkään elävämmäksi? Jos joku tämän viestin lukee ja haluaa vaihtaa kokemuksia, niin minulle saa lähettää yksityisviestiä.

Jos nyt jotakin kerron itsestäni niin olen 23-vuotias koulutukseton, lapseton ja ongelmaisessa parisuhteessa elävä nainen. Olen käynyt varhaisteinistä asti terapiassa ja ollut pari kertaa myös sairaalahoidossa. Koulussa minua on kiusattu, eikä vanhemmista ole ollut minua juuri koskaan tukemaan - hekin kun osaltaan kärsivät mielenterveyshäiriöistä. Erityisongelmina minulla on sukupuoli- ja seksuaali-identiteettiin sekä itsetuntoon liittyvät asiat. Minun on myös hankala luottaa ihmisiin, erityisesti ammattiauttajiin ja muihin viranomaisiin, ja kuitenkin olen samalla hyvin riippuvainen näistä tahoista. Elämäni tuntuu olevan pitkälti ristiriitojen rasittama.

Sinulla ei tarvitse olla täysin samanlaisia pulmia kuin minulla. Haluaisin vain keskustelukaveriksi naisen, joka myös kaipaa selvyyttä siihen, mikä elämässä todella on tärkeätä ja mistä voisi löytää ulkopuolisista ja suorituksista riippumatonta tarkoituksen ja mielekkyyden tunnetta.