Riippuvuus teksti - vakava työaddiktio

Keskustelupalstalla toimiva suljettu NOVAT-verkkokurssi on tarkoitettu naisille, jotka haluavat pohtia elämäänsä, mutta eivät pääse osallistumaan kasvokkaisiin ryhmiin. Kurssi kestää 14 viikkoa.
RauniSi
Viestit: 2
Liittynyt: Ti Syys 12, 2017 7:44

Riippuvuus teksti - vakava työaddiktio

ViestiKirjoittaja RauniSi » Ke Loka 04, 2017 17:01

En nyt yhtään tiedä, teenkö tämän kirjoituksen oikeaan paikkaan. Toivottavasti.

Minä olen olemassa ja arvokas vain suoritteiden avulla. Kun erosin äitini sanoi minulle: "Onneksi on työ." Mitään muuta ei sitten erosta puhuttukaan. Jo lapsena sain palautetta vain suoritteista ja opin tämän kautta näkemään itseni arvokkaana vain sitä kautta. Jotkut pakenevat juomiseen/urheiluun/seksiin, minä pakenen töihin. Minä olen hyvin ennakoimaton, olen vain viime tingassa ilmoittanut,e että sorry, mulla meneekin vähän pidempään. Lomalla olen saattanut ottaa jonkun mukavan projektin jne. Suhde työhön on hiukan löystynyt, mutta edelleen se on mun ISO JUTTU ja muut asiat ovat saaneet jäädä aina työn varjoon. Viime vuosina olen vaihtanut työpaikkaa niin usein, että ei ole tarinnut pitää lomaa, eikä tarvitse pysähtyä itsensä ääreen. Nyt olen päättänyt asettua ja pitää ensi kesänä kesäloman. Edellinen lomani oli vuonna 2012.

Parisuhteeni ovat jääneet hyvin ohueksi. Olen saanut siitä toistuvasti palautetta. Ei minulla ole ollut uskallusta uskoa, että uskaltaisin olla haavoittuvainen ja kiintyä toiseen ihmiseen. Kotona kuulin sitä mantraa, että kehenkään ei voi luottaa, eikä kukaan rakasta minua. Eikä kukaan rakastanutkaan silloin kun olin pieni, koska minä olen ns. vahinko. Äitini masentui ja alkoi tervehtyä vasta kun olin pari vuotta. Tämä on varmaankin ylisukupolvista, sillä äitini ei uskaltanut kiintyä kehenkään. Isäni rakasti häntä, mutta äiti ei. Äiti eli pitkän elämän jossitteluelämää kaikkien ex-miesystävien kanssa. Jo ennen kouluikää minä tiesin nimeltä kaikki äidin isääni edeltäneet miesystävät.

Minä jouduin selviämään henkisesti omillani jo 4-vuotiaana. Sitä varmaan nousee se näennäinen ulospäin näkyvä vahvuus. sisäisesti olen pieni ja pelokas. Kammottavin tilanne joka elämässäni on minua kohdannut, on rakastuminen. Minä syöksyn silloin ahdistukseen ja hylätyksi tulemisen pelko on niin voimakas, että haluan kuolla. Minä olenkin juossut lujaa karkuun parisuhteista ja hylkään varmuuden vuoksi ennen kuin minut hylätään. Itseluottamukseni katoaa täysin, kun rakastun. Minun sydän on rikki, eikä mitkään teot/sanat, saa minua tuntemaan itseäni rakkauden arvoiseksi. Tämä problematiikkani saattaa olla LÄHEISRIIPPUVAISUUTTA tai KIINTYMYSSUHDEHÄIRIÖTÄ. Tavoitteeni olisi nyt aikuisella iällä oppia jollakin tavalla rakastamaan itseäni ihan sellaisenaan.
Mulla on poika, jota olen yrittänyt rakastaa. Ehkä olen siinä jollakin tavalla onnistunut, sillä äidin ja lapsen välinen rakkaus ei ole minusta pelottavaa.